tiistai 1. heinäkuuta 2014

Two months in NorthAmerica - focusing on trail running and digging deep part 1/2


Talla kertaa kuvat etenevat aikajarjestyksessa tuoreimmasta vanhimpaan.
Ylla maailmanymparimatkan viimeinen ilta New Yorkin TimeSquarille ennen Scandinaviaan paluuta. Siella riitti silmalle viriketta! Screeneja ja varia oli enemman, kuin pystyi laskemaan. Ihastelin reilun tunnin liikkuvaa variloistoa ja fiilistelin mennytta puolivuotista.

Manhattanin SUURUUS oli vaikuttava kokemus.


FREEDOM! Mita on todellinen vapaus? Se on sita, etta ottaa vastuun itsestaan ja tekemisistaan ja kulkee sita yksilollista reittia, mita sydan ohjaa kulkemaan. Vapaus on sita, etta on irti mielen "Matrixista" joka yrittaa kahlita ties minkamoisin tavoin ja estamasta todellista potentiaalia puhkeamasta kukkaansa.




Montrealissa tapahtuu joka sunnuntai tallainen vapaa inspiroiva luova "festivaali" tai kokoontuminen, jossa ihmiset elavat taitojaan. Siella oli mm. yogailua, tanssia, tasapainoilua, footbagia, musiikkia... Vau, helmet energiat :)


Tämän  huikasevan upean ystävän  "Anandan" tapasin Fijillä ja elämä toi meidät jälleen yhteen kun vierailin hänen luonaan Canadassa. Ananda pukeutui festivaalille merirosvoksi.



Kävimme Quebeqin lähellä tutustumassa luomuyhteisöön metsän keskellä. Pääsimme rakentamaan keittiötä ja majoituimme mongolialaisessa "teltassa", jonka katto vuoti sateessa. Onneksi kamina hieman auttoi tilannetta.



Avasin kilpailukauden 10km polkujuoksureissilla. Pidin noin vuoden mittaisen tauon tosissaan kilpailemisesta. Syyna oli osittain vamma, mutta tama oli myos "pakko" tehda loytaakseni uusia ja syvempia merkityksia urheilulle seka elaman tasapainottamiseksi. Reissia edeltavana paivana energia ja kipina sisallani oli sen verran hurjaa, etta unensaannissa oli vaikeuksia. Opinkin jatkuvasti rauhoittamaan itseani paremmin ja kanavoimaan voimavarat olennaiseen seka pitamaan energiat hyppysissa lahtohetkeen asti. Ihan simppelisti tietoinen  hengittaminen auttaa vahvasti.
Tassa on linkki kisasivuille http://www.coastaltrailruns.com/bcf_berry_creek_falls.html
Voitin kilpailun reilusti. Toivoin haastetta ja tiukempaa kilpailua, mutta soolojuoksuna tama oli hyvaa valmistautumista alkavaan suunnistuskauteen.


Sain viettaa viikon Californian Santa Cruzissa tosi kivassa lapsiperheessa, jossa kannustetaan iloisella tavalla. Se tarjosi loistavan alustan olla oma aito itsensa ja vapauttaa ainutlaatuista potentiaalia sisimmastaan ansaitsemaansa kukoistukseensa. Oli myos mahtava jakaa urheiluhenkea, henkisyytta ja terveyteen pyrkivaa ruokailutapaa.

Sain nauttia amerikkalaisesta synttaripaivasta terveellisin paivityksin eli mahdollisimman paljon oli luomua pyodassa.



Otsikon mukaisesti olen kaivellut syvalta sydamesta mm. nykypaivan urheilulegendojen ja valmentajieni inspiroimana. Nain Oregonissa Eugenessa timanttiliigan 10000m juoksun aivan radan vieresta kun Gailen Rupp pamautti uuden amerikan ennatyksen 26.44. Hanen focuksensa ja tekemisensa oli mahtavaa seurattavaa. Vau. Sitten olen verkostoitunut polku- ja ultrajuoksijoiden kanssa ja lukenut mm. Scott Jurekin elamankertaa "Eat and Run". Scottia pidetaan maailman parhaana ultrajuoksijana. Han on todella hyvasydaminen, noyra ja myotatuntoinen voittaja, jonka pyrkimyksena on jakaa tietoaan ja kokemuksiaan auttaakseen muita. Terveellinen tietoisuuttakin kohentava kasvisruokavalio antaa myos maailmaa parantavaa esimerkkia. Naihin urheilijoihin minun on helppo samaistua monella ulottuvuudella. Merkitysta omalle tekemiselle tuo mm. se miten paljon iloista ja inspiroivaa ilmapiiria heidan ymparilleen valittyy, kun he toteuttavat itseaan sydamestaan. Urheilu on mahtava matka syvalle sisimpaan. Sielta loytyy aarettomasti rakkautta annettavaksi itselle ja maailmalle.

Alla olevassa kuvassa olemme rakkaan ystavani James Meyerin kanssa inspiroitumassa timanttiliigan katsomossa. James johdatti minua 2010 avaamaan sydameni Kristukselle. Suurkiitos!




Oregonin yliopiston opiskelijaravintolassa salaattibuffetissa maksetaan lautasen mukaan. Eli 5 dollarilla saa rakentaa lautaselle niin paljon kun siihen mahtuu. Taiteilin aikani ja kassalla tytto sanoi: "sinun pitaisi saada palkinto tuosta upeudesta!" :) Nice.



Treenit luistivat mainiosti. Pyysin palautetta toteuksesta ja valmentaja Jani kommentoi: "Eikös nauttiminen ja lennokas askel ole parhaat mittarit. Mitä ihminen muuta tarvitsee?" Nainhan se menee, loistavaa palautetta siita, etta olen oikealla polulla. Olen painellut melkoisen paljon polkumaileja mahtavissa vehreissa maisemissa.

Lahes joka paiva sai ponnistella jalkavoimia kehittäviä makia, joista esimerkkina yhtajaksoinen 50min nousu. Kavereiden kanssa ja Pyhan Hengen inspiroimana askeleet maistuivat kevyilta :) Polkujen lisaksi teen toiminnallista ja luovaa seka vahvistavaa lantioon keskittyvaa hallittua voimaa. Pilateksen merkeissa tai vapaasti virraten esimerkiksi kahvakuulan tai tasapainolaudan maustamana. Uinti tuo hyvaa vaihtelua tarahtavalle juoksulle. Ja mika tarkeinta: huilijakson ja huiliviikkojen aikana olen viettanyt laatuaikaa laheisten ihmisten kanssa seka harjoitellut yha rennompaa syvasti voimavaroja ja intohimoa lataavaa elamista.



Vietin reilun kaksi viikkoa Corvalliksessa Oregonissa - tutuissa maisemmissa tuttujen ystavien kanssa. Siella, missa olin yliopistovaihdossa 2010 syksylla. Tuntuikin mahtavan kotoisalta monien uusien ymparistojen jalkeen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti