keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Maailma pullollaan rikastuttavia kokemuksia
























Koh Chang saarelle vierähti lopulta 6 yötä kun piristävää aktiviteettia riitti kerrakseen. Kävin kalastamassa trooppisia fisuja. Rainbow fish oli kaunista katseltavaa. Pidin kuitenkin enemmän vedenalaisen maailman avaavasta snorklauksesta, jolloin ei tarvitse tappaa ketään tai mitaan. Aivan mahtava seikkailu oli myös viidakkovuorivaellus liianiriipuntoineen ja vesiputoushyppyineen.  


Sitten suuntasimme kohti Cambodiaa kolmihenkisellä sielunperheellä johon kuuluu lisäkseni äiti ja 6 v superenerginen poika. Lapsen kanssa matkustaessa pääsee kokemaan jos minkäkin laista lisähaastetta ja aikuismaista rauhaa koetellaan todella esimerkiksi rajanylityksessä, kun vaihdetaan busseja helteessä, haetaan viisumeita, jonotetaan, vaihdetaan rahaa, törmätään kulttuurishokkiin, kerjäläisiin, huijareihin ym. ja kaikki se on maustettu vikkelällä ja joskus malttamattomasti ymparilla pörräävällä pojalla. Oivalsin, että missä tahansa tilanteessa voi valita rakkauden, eikä stressireagtiota tarvitse purkaa vihaisesti toisiin ihmisiin.


Matkalla näin pysäyttävän näyn. Mies makasi tien varressa verisenä ja jalka oli irtipoikki säärestä. Se oli siinä. Joku moottoripyörä onnettomuus se taisi olla. Lisäksi ystäväni oli ollut auttamassa mukana yrityksessa elvyttää hukkunutta yksivuotiasta lasta. Mitäpä jos eläisimme nauttien, kuin tämä saattaa olla viimeinen päivämme tässä elämässä?


Cambodian temppelialue on vaikuttava kokemus. Lemppareitamme olivat luontomaiset temppelit, joissa puut näyttävät voimaansa kasvaen jykevästi ihmisten rakennelmista huolimatta. Historian rauhaisaa havinaa saa maistaa, kun etsii hiljaisen kolkan vaikkapa meditaatiohetkelle. Tärkeintä kuitenkin on löytää rauha sisimmästäan milloin tahansa - missä tahansa.  Illalla kun lähti kadulle yöelämään, niin tarjolla oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. 5 minuutin aikana minulle ehdittiin tyrkyttää mm. seksiä, huumeita ja tuk tuk kyytiä innokkaasti. Valitsin salaattiaterian tanssimusiikkiklubilta.


Huikaisevan mahtava kokemus seurasi flow heittäytymisestä seuraavana päivänä samaisessa paikassa. Annoimme musiikin rytmin värähdellä läpi kehojemme ja sitten havahduin ihmisten kokoontuneen ympärille isoksi piiriksi katsomaan ja ottamaan kuvia sekä videoita. Lisää vettä juomaksi ja "Natural High" saa jatkua. Vau! Täysi yllätys olla joskus osana tanssishowta. Koskettavaa oli myös katsella 12 $ buffet aterian lomassa paikallista tanssiesitystä, joka virtasi väriä ja iloa.  


Cambodiassa vietetyn neljän yön jälkeen suihkaistiin busseilla suoraan 27h Etelä-Thaimaaseen Krabin lähelle Tonsai Beachille. Ihan huikea paikka sivussa suurista turistirysistä. Suurkiitos veljelleni vinkistä! Maailman parhaimmistoon kuuluvassa kiipeilypaikassa tietenkin kiipeillään. Deep Water Solo tarjosi syviä elämän kokemuksia.   Lähes 20 metrin korkeudessa kalliota kiivetessä egolle ei jää tilaa. Rohkeus ja hetkeen keskittyminen pitävat hengissä ja ehjänä. Kumma miten se alhaalta näytti easyltä, mutta jokaiselle tulee jossain kohtaa se raja vastaan, jolloin alkaa tutisemaan joka solussa. Vettä on toki alla, mutta sinne haluaa selviytymisvietin ohjaamana tulla pystysuoraan hallitusti alas. Ah, illalla saa sitten relata salaattibuffetin ja tulishown äärellä.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Most challenging orienteering in world in Japan?

Vau! Elämäni haastavimpia suunnistuksia. 1,7km radalla vierähti about 21min yhteislähdöllä. Videoista näkee kuinka tiheää metsä on -ketterää pujottelua oksien seassa. Lisäksi koko ajan mennään ylös alas ja kivikkoakin on alla hieman. Kartta on huippulaatua.

One of the most challenging orienteering I have ever done. 1,7km course took about 21min with mass start. You can see from the videos how dense the forest is -like slalom between the little trees. And all the time up and down with some stones on the ground. Excellent map.



2nd controll

                              4th controll

7th controll

8th controll

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Mikä on ihmiskunnalle tarpeeksi?





















Thaimaassa olen kokenut aivan uudenlaisia tasoja avaavia huikeita elämyksiä. Ensimmäinen päivä Koh Chang saarella tarjosi täyttä paratiisielämää jokaiselle henkäykselle: tuoretta kookospähkinää suoraan puusta (reissun missio 2 complete), herkkua viidakkopolkua tossujen alle, eurolla hedelmäsheikkeijä, apinoita kämpän pihalla, lepakko majan kuistilla, meriuintia iso roska siivoten. Siis pieniä suuria elämäniloja, jota voi kokea missä vain milloin vain.

Maailman varjopuolikin on iskenyt vasten kasvoja. Roskaa tuntuu olevan joka puolella. Niin thaimaassa muka kansallispuistosaarella kuin Filippiinien pääkaupungissa. Kauppakeskuksen vieressä oleva rantakivikko näytti yleiseltä kaatopaikalta ja meri lillui muoviroskassa. Aivan järkyttävää. Ja harmoniattoman turismin tai "elintason nousun" levitessä luonto kärsii yhä voimakkaamin. Syvälle sydämeen sattuu. Mitä voimme tehdä? Samaan aikaan Amazonin metsät vedetään sileäksi lihakarjan tieltä. Ihmiset pärjää oikeesti tosi hyvin ja jopa paremmin kasvisravinnolla!

Usein minua turhauttaa kun olisi paljon annettavaa, muttei kohdetta jossa kokisin voivani vaikuttaa merkittävästi. Vaikuttavaa antamista koin antaessani paikalliselle poliisitytölle loput Filippiinirahani poiketessani lentoa vaihtaessa Manilaa tsekkaamassa. Ensin olin ihan innoissani edullisista hedelmistä ja muusta hintatasosta, mutta pian olin "kylläinen" ja täytyin henkisesti 5 € lahjoituksesta, mitä 300 € kuussa tienaava osasi todella arvostaa.

Ihmiskunnan epätasapainoa koki todella konkreettisesti Bankogin kentän lähellä. Aivan hotellin seinän vieressä oli slummin näköinen paikka. Helpottavaa oli kuitenkin viereilla siellä ja jutella asukkaiden kanssa. Heillä näytti olevan kaikkea tarvittavaa. Oli sähköä, ruokaa, puhtaita vaatteita ja telkkarikin. Mutta ennen kaikkea tuntui yhtä lailla rakkaus ja perheläheisyys
olevan mahdollista niin kuin missä tahansa muuallakin.

Viimeiset päivät Japanissa olivat mahtavia. Pääsin mukaan suunnistusleirille ja oli mahtavaa olla mukana suunnistusihmisten kanssa. Mieleenpainuvaa oli leirin päätteeksi yhteinen lopetus vuorotellen kokemuksia jakaen.

Kyotossa oli temppeleitä runsaasti ja varsinkin Kumara vuori oli itselle varsinainen herkku. Sieltä on peräisin Reiki healing ja vuoren päätemppelin maagisesta alakerrasta löytyi Reikin kolmen symbolin eli rakkauden, valon ja voiman patsaat.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tarve jakaa - Shikoku ja Tokio

Matka jatkui Sagasta Shikoku saarelle luontoista vuoristorauhaa maistelemaan ja sitten vastapainoksi maailman tiheimpaan asuttuun kaupunkiin eli Tokioon. Junapassin paatyttya palasin tuttuun Osakaan pariksi paivaksi ennen Japanin osuuden viimeistä etappia eli Kyoton temppelirunsautta, josta vasta seuraavassa postauksessa. Kuvat löytyvät tällä kertaa lopusta. Please, enjoy.


Monenlaisia upeita paikkoja on taalla Japanissa nakynyt. Tunnistin kuitenkin itsessani sellaisen rajan, etten pysty yksin kokemaan tai vastaanottamaan yha huikeampia ja huikeampia juttuja. Tokiossa Skytree niminen torni on kaupungin korkein rakennus. Siella olisi ollut hienoa kayda maisemat ylhaalta ihailemassa, mutta aika oli vahissa(tekosyyko?)...anyway oli haluton tunne edes menna sinne ylos, kun tietaa kuinka huikeata se olisi yhdessa jonkun laheisen rakkaan ihmisen kanssa jakaen verrattuna itsekseen menemiseen. Sama tuli vastaan Koya vuoren temppeliyopymisen suhteen. Kiitos riittaa tama yksinainen vaellus! Onneksi ensi viikosta Thaimaassa paasenkin rakkaiden ihmisten kanssa matkaa ja elamaani jakamaan.


Talousasioista ja muustakin energian liikkumisesta on tullut pohdiskeltua. Paivabudjetin ollessa rajallinen on tullut tarkkaan laskeskeltua jokaisen pennosen kaytto ja koko ajan on tullut elettya saasteliaasti. Ah, en jaksa enaa tata alituista saastamista! Sitahan tein koko elamani jo tata reissua varten eika se siis siihen loppunutkaan. Rahaa tulee ja menee. Sen kuuluu virrata, se on sen tehtava. Jos jumitan rahan menoa, niin jumitan myos sen tuloa. Silloin jumitan myos elaman energian virtaamista ja elama on tukkeista. Siispa roorit auki. Kanavat pulppuamaan elaman runsautta. Enka todellakaan tarkoita tuhlaamista turhaan vaan kayttamista siihen, mika on oikeasti arvokasta, yhteista hyvaa. Esimerkisi laadukkaaseen ravintoon panostaminen tuo nakemykseni mukaan hyvaa koko ihmiskunnalle. Virratkoon kaikki hyva vapaasti ja rakkaudellisesti, raha siita yhtena esimerkkina.


Helmia kokemuksia:

Sagassa iltalenkilla loysin urheilukentan, jossa oli paikallisia lapsia treenaamassa jalkapalloa. Ihan spontaanisti yhden nappulan kanssa juostiin toisiamme vastaan ja heitettiin kaksin kasin ylavitoset. Siis taysin "tuntemattoman" ulkomaalaisen kanssa tosta vaan. Vau. Se momentti kosketti ja liikutti syvalta. Olemme kaikki yhta ja samasta lahteesta.


Suuri Shikoku saari oli mahtava vehreaa vuoristoluontoa ja jokimaisemia tarjoava rauhan tyyssija. Pikkuinen majapaikka pikkuisessa kylassa oli todella tunnelmallinen ja kaksi yota siella latasivat puhdasta luontoenergiaa. Ihmiset olivat myos todella avuliaita. Ekana iltana juna-asemalla yksi tytto tuli vaan kysymaan mihin oon menossa yoksi, selvitti sen paikan puhelinnumeron ja soitti sinne. Seuraavaksi soitti aitinsi kyyditsemaan. Huikeeta. Liftaus onnistui muutenkin tosi helposti ja yksi iloinen nainen antoi 2000 jenia rahaa jattaessaan minut. Ihme touhua? Taalla on oppinut ottamaan lahjoja vastaan :)


Sitten vastapainoksi Tokion vilinaa maistamaan kahdeksi paivaksi. Junasta ulos astuttuani heti selkeni meininki, vakea oli kuin sienia sateella. Asema ihan taynna liikkuvaa ihmisvirtaa. Mutta silti kaikki mahduttiin sinne sopuisasti. Otin paivapassin metroon, joten surffailin metrolla iltaan asti maukkaita nahtavyyksia. Ensimmaisen yon nukuin makoisasti tuubihostellissa. Muistui lapsuuden majayot mieleen. Toiseksi yoksi paasin couchsurffaamaan ikaiseni pariskunnan lattialle. Huikeen hieno oli tutustua paikallisiin. Toinen heista oli ollut Buddhamunkkina vuoden. Toisille antaminen on oleellinen pointti hanen filosofiassaan. Kaytiin myos illallisella rawfish ravintolassa. Seuraavaksi paivaksi paasin tykittamaan sprinttisuunnistusta. Pari tuntia piti matkustaa metrolla ja junalla pelipaikoille, mutta kylla kannatti. Opin kanavoimaan energiaani uudella tasolla.


Tanne sivuille saa muuten kommentoida rohkeasti ;) Nostaa kirjoittajan fiiliksia. Kaikki ajatukset puolesta ja vastaan tervetulleita. Kysy vaikka jotain tai ehdota mita kaipaat tanne?