maanantai 28. huhtikuuta 2014

Fiji










Bula!

Maailmanympärimatkani "main target" oli päästä mahdollisimman kauas kotoa, jonnekin missä voi totaalisesti chillata luonnossa keskellä kaikkea ja samalla ei mitään. Kartalta katsottuna Fiji sopi siihen hyvin. Saaria keskellä valtamerta toisella puolen palloa. 3,5 viikon aikana löysin mitä olin etsimässä...ja paljon muutakin.


Paratiisi kristallinkirkkaine vesineen, valkeine hiekkarantoineen, kookospalmuineen ja värikkäine kaloineen on todella täyttä totta! Rauhaa ja levollisuutta on siellä helppo sisimmästään löytää. Hassua ja hienoa huomata, että nuo tunteet ja kokemukset ovat hyvin samantyyppisiä kuin esimerkiksi lapsena kesämökillä suuren järven äärellä isovanhempien kanssa ollessa. Samoja huippukokemustunteita voi nauttia missä maapallon kolkassa tahansa!


Ikimuistoiset jäljet kokemuspankkiini sain hämmästyttävää luonnon kauneutta tarjonneista snorklausretkistä. Yhdestä liilalla raidalla varustetusta oranssinkultaisesta kalasta sain ihan kaverinkin hetkeksi. Satumaisuutta hohtivat myös mm. vaaleansiniset, pinkit ja loimuavan keltaiset korallit.


Pääsin hyppäämään kallioisessa luolassa noin 5 metristä veteen ja sitten sukellettiin vedenalaista reittiä toiseen luolaan. Pikkuhaiden kanssa sukeltelu oli sen verran tylsää, että ensi kerralla hankin lisenssin laitesukellusta ja isoja haita varten. Yhtenä iltana pelastin yhden nuoren miehen, kun löysin juoksureissullani eksyneen ja nestehukkaisen englantilaisen kaverin ja toin hänet saaren aution osan läpi pimeässä takaisin majoitukseen.


Tästäpä kuultuaan seuraavan saaren päällikkö innostui kirjoituttamaan tarinat ylös ja sanoi lähettävänsä ne Fijin, Suomen ja Englannin valtioille. Samaisen miehen kanssa pääsin autenttisiin sekkailuihin seuraavina päivinä. Keräsimme villejä papajoita, kookospähkinöitä ja sokeriruokoa viidakosta sekä opiskelimme parantavia yrttejä. Villi snorklausreissu antoi saaliiksi valtaisan herkkusimpukan ja harppuunalla pyydystetyn kalan.


Nautin myös suurenmoisesti kyläläisten kanssa pelatusta lentiksestä ja rugbysta. Vehreät vaellusreissut saarien huipuille näköaloille sekä vehreille vesiputouksille jättivät syitä paluuseen. Koralliriutalla surffaus auringonlaskun kultaamalla taivaanrannalla oli makoisaa herkkua. Cast Away -elokuvan maisemia oli myös kiva tunnustella aidosti.


Paikalliset Fijiläiset ovat äärimmäisen leppoisaa ja ystävällistä kansaa. Reissun päätteeksi pääsin viimeiset päivät kokemaan yhdessäoloa, jakamista ja lähimmäisistä huolehtimista, kun asuin paikallisten perheiden luona. Aitoa, yksinkertaista ja onnellista elämää.


Pitkän matkustelun kääntöpuoletkin toki jo ovat monta kerta näyttäytyneet. Fijillä paratiisista nauttimisen tekivät olosuhteet herkälle miehelle välillä vaikeaksi. Jotkut hostellit saarille ja erityisesti kaupungit olivat likaisia paikkoja sekä puhtaan juomaveden saanti oli melko kallista tai haastavaa. Tämän lisäksi outo ruoka oli vatsalle lopulta liikaa ja loppupuoliskon ajasta olin aika puolitehoilla, kun vatsa oli kuralla lähes koko ajan. Ääriesimerkkeinä pari haisevaa ja keinuvaa lähes vuorokauden laivamatkaa. Myös ilman laatu oli kylissä tai kaupungeissa surkea, koska siellä poltettiin jatkuvasti muoviroskia, mikä teki rennon juoksemisen lähes mahdottomaksi.


Puhdas ilma, lähdevesi, luomuruoka ja siisti ympäristö ovat huikean arvokkaita asioita! Superkiitollisena niistä tulevaisuudessa esim. Suomessa nautin :)














maanantai 14. huhtikuuta 2014

Australia ja Byron Bay

Reilu pari viikkoa tunnustelin meininkiä Australiassa. "No worries" on tavanomainen lausuma mitä kuulee. Rento meininki. Kolikon toiselta puolen tässä asiassa löytyy se ettei kaikki sitten välttämättä tapahdu täydellisesti ennakkosuunnitelmien mukaan kuten suomalaisittain. Esim. joku rento kaveri saattaa helposti peruuttaa tapaamisen. Australian kulttuuri oli kyllä hyvin kotoisan ja tutun oloista, mikä toi hyvää vaihtelua Aasian jälkeen.


Lennot oli Brisbanesta ja suurimman osan ajasta vietin Byron Bayssa -suositussa matkakohteessa Aussien itäisimmässä kulmassa. Sieltä löysin yogaa, energiahoitoja, herkullista luomuruokaa, sydänmeditaatiota, tunteita vapauttavaa "movement medicine" tanssia, maukasta juoksumaastoa, helmet surffausolosuhteet ja useita muita henkisen polun kulkijoita avartaviksi keskustelukavereiksi.


7 kertaa yogaa 6 päivässä loistavassaohjauksessa avasi kehoa ja mieltä voimakkaasti. Mahtavaa! Juoksukin kulkee irtonaisin ja liikkuvin lihaksin lennokkaasti. Ja läsnäolon tunne session jälkeen on jotain mitä sydän tarvitsee lisää ja syvemmin. Vielä päälle tuorepuristettu vihermehu, niin virkeät aistit avaavat elämää uusiin sfääreihin. Lisäksi päihteetön ja vapaasti musiikin rytmeissä yksilöllisen ainutlaatuisesti virtaava tanssi vapauttaa potentiaaliamme kukoistukseen.


Maalaiselämää sain maistaa läheisen Lissmoren tuntumassa. Pikkuruinen maatila kanoineen ja minipuutarhoineen oli hyvä paikka pysähtyä. Silmänruokaa ja juoksualustaa lehmien seassa tarjosi vehreät mäkimaiset ympärillä. Pysähtyminen ja jo koetun integrointi sekä jäsentely on pitkällä reissulla arvokasta.   Parin couchsurfing kokemuksen kautta sukelsin paikalliseen kulttuuriin ja uusiin tuttavuuksiin. Jouduin kokemaan voimakkaasti kuinka tv todella orjuutta ihmisten mieliä tässä maailmassa javaikuttaa rajusti heidän tunnekäyttäytymiseen.


Toinen arvokas peilaus liittyi ihmissuhteisiin ja elämäntyyleihin. Joustavuus omissa elämäntavoissa avaa ovet syville ja täyttäville ihmissuhteille kun taas totaalisesta omasta rutiiniputkesta kiinnipitäminen sulkee vuorovaikutuskanavat. Kolmas peilaus vahvisti sitä, miten helppoa on elää, kun sanotaan asiat suoraan, niin kuin ovat ja niin kuin itsestä tuntuu. Ei jää hämmennysenergiaa sumentamaan.


Mahtava helmikokemus oli raikashenkinen polkujuoksukilpailu, jonne löysin löydettyäni paikallisen triathlonistimiehen. Lisää siitä reissistä löytyy facebookurheilijasivuilta. Byronin energioiden voimaannuttamana maailmanympärimatka jatkui kohti Fijiä...