sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tarve jakaa - Shikoku ja Tokio

Matka jatkui Sagasta Shikoku saarelle luontoista vuoristorauhaa maistelemaan ja sitten vastapainoksi maailman tiheimpaan asuttuun kaupunkiin eli Tokioon. Junapassin paatyttya palasin tuttuun Osakaan pariksi paivaksi ennen Japanin osuuden viimeistä etappia eli Kyoton temppelirunsautta, josta vasta seuraavassa postauksessa. Kuvat löytyvät tällä kertaa lopusta. Please, enjoy.


Monenlaisia upeita paikkoja on taalla Japanissa nakynyt. Tunnistin kuitenkin itsessani sellaisen rajan, etten pysty yksin kokemaan tai vastaanottamaan yha huikeampia ja huikeampia juttuja. Tokiossa Skytree niminen torni on kaupungin korkein rakennus. Siella olisi ollut hienoa kayda maisemat ylhaalta ihailemassa, mutta aika oli vahissa(tekosyyko?)...anyway oli haluton tunne edes menna sinne ylos, kun tietaa kuinka huikeata se olisi yhdessa jonkun laheisen rakkaan ihmisen kanssa jakaen verrattuna itsekseen menemiseen. Sama tuli vastaan Koya vuoren temppeliyopymisen suhteen. Kiitos riittaa tama yksinainen vaellus! Onneksi ensi viikosta Thaimaassa paasenkin rakkaiden ihmisten kanssa matkaa ja elamaani jakamaan.


Talousasioista ja muustakin energian liikkumisesta on tullut pohdiskeltua. Paivabudjetin ollessa rajallinen on tullut tarkkaan laskeskeltua jokaisen pennosen kaytto ja koko ajan on tullut elettya saasteliaasti. Ah, en jaksa enaa tata alituista saastamista! Sitahan tein koko elamani jo tata reissua varten eika se siis siihen loppunutkaan. Rahaa tulee ja menee. Sen kuuluu virrata, se on sen tehtava. Jos jumitan rahan menoa, niin jumitan myos sen tuloa. Silloin jumitan myos elaman energian virtaamista ja elama on tukkeista. Siispa roorit auki. Kanavat pulppuamaan elaman runsautta. Enka todellakaan tarkoita tuhlaamista turhaan vaan kayttamista siihen, mika on oikeasti arvokasta, yhteista hyvaa. Esimerkisi laadukkaaseen ravintoon panostaminen tuo nakemykseni mukaan hyvaa koko ihmiskunnalle. Virratkoon kaikki hyva vapaasti ja rakkaudellisesti, raha siita yhtena esimerkkina.


Helmia kokemuksia:

Sagassa iltalenkilla loysin urheilukentan, jossa oli paikallisia lapsia treenaamassa jalkapalloa. Ihan spontaanisti yhden nappulan kanssa juostiin toisiamme vastaan ja heitettiin kaksin kasin ylavitoset. Siis taysin "tuntemattoman" ulkomaalaisen kanssa tosta vaan. Vau. Se momentti kosketti ja liikutti syvalta. Olemme kaikki yhta ja samasta lahteesta.


Suuri Shikoku saari oli mahtava vehreaa vuoristoluontoa ja jokimaisemia tarjoava rauhan tyyssija. Pikkuinen majapaikka pikkuisessa kylassa oli todella tunnelmallinen ja kaksi yota siella latasivat puhdasta luontoenergiaa. Ihmiset olivat myos todella avuliaita. Ekana iltana juna-asemalla yksi tytto tuli vaan kysymaan mihin oon menossa yoksi, selvitti sen paikan puhelinnumeron ja soitti sinne. Seuraavaksi soitti aitinsi kyyditsemaan. Huikeeta. Liftaus onnistui muutenkin tosi helposti ja yksi iloinen nainen antoi 2000 jenia rahaa jattaessaan minut. Ihme touhua? Taalla on oppinut ottamaan lahjoja vastaan :)


Sitten vastapainoksi Tokion vilinaa maistamaan kahdeksi paivaksi. Junasta ulos astuttuani heti selkeni meininki, vakea oli kuin sienia sateella. Asema ihan taynna liikkuvaa ihmisvirtaa. Mutta silti kaikki mahduttiin sinne sopuisasti. Otin paivapassin metroon, joten surffailin metrolla iltaan asti maukkaita nahtavyyksia. Ensimmaisen yon nukuin makoisasti tuubihostellissa. Muistui lapsuuden majayot mieleen. Toiseksi yoksi paasin couchsurffaamaan ikaiseni pariskunnan lattialle. Huikeen hieno oli tutustua paikallisiin. Toinen heista oli ollut Buddhamunkkina vuoden. Toisille antaminen on oleellinen pointti hanen filosofiassaan. Kaytiin myos illallisella rawfish ravintolassa. Seuraavaksi paivaksi paasin tykittamaan sprinttisuunnistusta. Pari tuntia piti matkustaa metrolla ja junalla pelipaikoille, mutta kylla kannatti. Opin kanavoimaan energiaani uudella tasolla.


Tanne sivuille saa muuten kommentoida rohkeasti ;) Nostaa kirjoittajan fiiliksia. Kaikki ajatukset puolesta ja vastaan tervetulleita. Kysy vaikka jotain tai ehdota mita kaipaat tanne?
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti