Se on muutos
Huippuseminaari muutoksesta
lauantai 5. joulukuuta 2015
torstai 26. marraskuuta 2015
Tarina Elävästä Elämästä Matkalla Unelmiin
On perjantai. Olen odottanut vuoden päivät lauantaina pärähtävää huipputapahtumaa. Vuosi sitten olin todella rikki näihin aikoihin ja halu elää tai nousta aamulla sängystä oli välillä totaalisen kateissa. 4. Täysii Seminaarin odottaminen antoi onneksi voimia koko vuodeksi. Tiesin että jotain upeaa on varmasti elämässä tulossa anyway vaikka missä suossa rämpisin. Nostetta lisäsi valtavasti tämänkertainen lemppariteemani: Unelmat! Tarjosin vielä kyydin Espoosta Tampereelle yhdelle seminaarin upeista puhujista - Aleksi Litovaaralle, jonka kanssa minulla on ollut kunnia työskennellä couchauksen parissa tänä vuonna. Lisäksi mukaani aamulla on tulossa muutama kimppakyytiläinen, joilla on sama päämäärä.
Tie unelmiin ei ole kuitenkaan helppo. Se ei ollut sitä nytkään. Perjantaipäivä oli niin työn ja urheiluntäyteinen, että vielä klo 22 poljin rättiväsyneenä jäätävässä tihkusateessa valmennushommista kohti kotia, jotta voisin valmistautua ja levätä voidakseni olla seminaarissa mahdollisimman hyvä talkoolainen sekä vastaanottaa upeiden esitysten energiaa täysissä pirteyksissä. Valmistautuminen rauhassa tälläisiin huipputapahtumiin olisi minulle todellä tärkeää. Välillä pysähtelen pyöräilyn lomasta matkanjohtajan rooliin puhelimen äärelle suunnittelemaan aamun reittiä ja aikatauluja sekä viestittelemään siitä kyytiläisille. Toisinaan teen sitä jopa vauhdissa pyöräillen ilman käsiä.
Sää näyttää menevän lähelle nollaa ja tajuntaani nousee ajatuksia mahdollisesta nastarenkaiden tarpeesta vielä tähän rakoseen. Kotona asia vahvistuu rakkaalta veljeltäni Eetulta tulleesta viestistä - Tampereella on 2,5cm lunta. Mindfullnes kyvyilläni onnistun pitämään mieleni positiivisena ja myötätuntoisena enkä lähde ruoskimaan itseäni siite ettei rengasvaihto ole tehty aikaisemmin. Päätän syödä ja levätä hyvin ja tarttua aamulla toimeen.
Onnistun upeasti nukkumaan sikeästi kaikesta tulevasta jännityksestä ja stressistä huolimatta. Tätä olenkin monin ravitsemuksen ja mielentreenien keinoin jo vuosia edistänyt. Herättyäni ulkona on pimeätä vielä, joten heitän otsalampun päähän ja akun selkään. Sitten vain rohkeasti hommiin vaikka jännittää. Tilannejännitys johtuu pitkälti 2 vuoden takaisesta veriseen ambulanssikeikkaan johtaneesta renkaidenvaihtoyrityksestä(juttu niistä oppikokemuksista löytyy muuten tästä blogista myös). Pelkojakin mukana on - onneksi niiden purkuun olen energiahoitokursseilta keinot oppinut, mutta en niitä vielä täysin tiedostanut etukäteen. Koitin pyytää muutaman kerran varovaisesti apua tähän touhuun, mutten riittävästi koska pelko sai minut tiedostamattani välttämään koko renkaiden vaihtoa viimeiseen asti. Nyt olin yksin ja unelmien kimppakyytimatkan lähtöaika tikittää tuloaan.
Alku sujuu hyvin - saan ekan kesärenkaan irti ja talvirenkaan tilalle, mutta rauhaisa keskittyminen oli todella vaikeaa sisäisen pelon värittämän tunnemyrskyn takia. Mieli haluaisi paeta tilannetta kaikin keinoin. Ekaa rengasta loppuun kiristäessäni auto nytkähtää, maailma alkaa romahtaa ja pelot käyvät toteen kuten niillä tapana on, jos ei niistä ota niskalenkkiä. Olin löystänyt muita pultteja liikaa ja nyt auton liikahtaessa loput renkaat irtoavat osittain ja jummituvat ihme asentoihin vanteiden alle. Hajosiko koko auto, jonka velkaa en edes ole vielä saanut maksettua? Pääsenkö koko seminaariin?
Kello tikittää. Saan käsiini toisen tunkin ja nostan autoa toiselta puolelta ja koitan vääntää renkasta paikalleen, mutta auto alkaakin valua päälleni ja tilanteen muistuttaessa vahvasti kahden vuoden takaista onnettomuutta pikkupaniikissa huudan täysillä apua. Sitä onneksi tuleekin - rakas ystäväni ja naapuri tulevat katsomaan. Alan rahoittumaan. Muiden läsnäolo tuo turvan tunnetta. Keksin pikaisesti ratkaisuja kuten esimerkiksi laittaa tunkkien ja hiekkamaan väliin tukevaa lautaa. Homma tulee kuntoon ja pikaisen suihkun, eväiden nappaamisen ja pukemisen jälkeen olen vain 10min aikataulua myöhässä!
Silti tekee tiukkaa, koska Aleksin tulee ehtiä paikalle hyvissä ajoin - vasta jälkeenpäin tiesin että hän tosiaan on avauspuhuja - ehkä hyvä niin. Kimppakyytiläiset ovat loistavasti paikallaan poimittavaksi, mutta yksi heistä oli missannut bussin ja hänen lisäodottaminen olisi tehnyt aikataulun liian jännitteiseksi seminaarivalmistautumisen kannalta. Hänen "hylkääminen" oli minulle vaikea ja kipeä päätös, mutta niin oli paras tehdä siinä tilanteessa ja hän pääsikin junalla perästä. Huh - lopulta olemme Tampereen motarilla pyyhältämässä ja gepsi näyttää että ehdimme just sopivasti perille. Voimme rentoutua ja matka kohti unelmia saa alkaa.
Mitä tästä kaikesta opin?
Itselle tärkeiden asioiden arvostaminen – tästä Aleksi näytti esimerkkiä ––> ilmaise aidosti itseäsi
Myötätuntu itseä kohtaan ––> ymmärrä tiukassa paikassa tekeväsi parhaasi niin vältät haitallisen itseruoskinnan
Kuinka tunnekehoon jumiin jääneet pelot vetävät puoleensa uudestaan samanlaisia tilanteita ––> kohtaa, koe ja käsittele elämän tilanteet aidosti hyväksyen ja hoida/pura vanhat tunnetukokset oikeasti tuloksellisesti tehokkaalla menetelmällä esim. energiahoidolla tai TRE:llä
Avun tarpeen ilmaiseminen on tärkeää ––> nöyrry pyytämään pientäkin sinulle tärkeää apua vaikka se tuntuisikin naurettavalta
Ja mitä sitten itse seminaarissa tapahtuikaan? !!! :)
Tie unelmiin ei ole kuitenkaan helppo. Se ei ollut sitä nytkään. Perjantaipäivä oli niin työn ja urheiluntäyteinen, että vielä klo 22 poljin rättiväsyneenä jäätävässä tihkusateessa valmennushommista kohti kotia, jotta voisin valmistautua ja levätä voidakseni olla seminaarissa mahdollisimman hyvä talkoolainen sekä vastaanottaa upeiden esitysten energiaa täysissä pirteyksissä. Valmistautuminen rauhassa tälläisiin huipputapahtumiin olisi minulle todellä tärkeää. Välillä pysähtelen pyöräilyn lomasta matkanjohtajan rooliin puhelimen äärelle suunnittelemaan aamun reittiä ja aikatauluja sekä viestittelemään siitä kyytiläisille. Toisinaan teen sitä jopa vauhdissa pyöräillen ilman käsiä.
Sää näyttää menevän lähelle nollaa ja tajuntaani nousee ajatuksia mahdollisesta nastarenkaiden tarpeesta vielä tähän rakoseen. Kotona asia vahvistuu rakkaalta veljeltäni Eetulta tulleesta viestistä - Tampereella on 2,5cm lunta. Mindfullnes kyvyilläni onnistun pitämään mieleni positiivisena ja myötätuntoisena enkä lähde ruoskimaan itseäni siite ettei rengasvaihto ole tehty aikaisemmin. Päätän syödä ja levätä hyvin ja tarttua aamulla toimeen.
Onnistun upeasti nukkumaan sikeästi kaikesta tulevasta jännityksestä ja stressistä huolimatta. Tätä olenkin monin ravitsemuksen ja mielentreenien keinoin jo vuosia edistänyt. Herättyäni ulkona on pimeätä vielä, joten heitän otsalampun päähän ja akun selkään. Sitten vain rohkeasti hommiin vaikka jännittää. Tilannejännitys johtuu pitkälti 2 vuoden takaisesta veriseen ambulanssikeikkaan johtaneesta renkaidenvaihtoyrityksestä(juttu niistä oppikokemuksista löytyy muuten tästä blogista myös). Pelkojakin mukana on - onneksi niiden purkuun olen energiahoitokursseilta keinot oppinut, mutta en niitä vielä täysin tiedostanut etukäteen. Koitin pyytää muutaman kerran varovaisesti apua tähän touhuun, mutten riittävästi koska pelko sai minut tiedostamattani välttämään koko renkaiden vaihtoa viimeiseen asti. Nyt olin yksin ja unelmien kimppakyytimatkan lähtöaika tikittää tuloaan.
Alku sujuu hyvin - saan ekan kesärenkaan irti ja talvirenkaan tilalle, mutta rauhaisa keskittyminen oli todella vaikeaa sisäisen pelon värittämän tunnemyrskyn takia. Mieli haluaisi paeta tilannetta kaikin keinoin. Ekaa rengasta loppuun kiristäessäni auto nytkähtää, maailma alkaa romahtaa ja pelot käyvät toteen kuten niillä tapana on, jos ei niistä ota niskalenkkiä. Olin löystänyt muita pultteja liikaa ja nyt auton liikahtaessa loput renkaat irtoavat osittain ja jummituvat ihme asentoihin vanteiden alle. Hajosiko koko auto, jonka velkaa en edes ole vielä saanut maksettua? Pääsenkö koko seminaariin?
Kello tikittää. Saan käsiini toisen tunkin ja nostan autoa toiselta puolelta ja koitan vääntää renkasta paikalleen, mutta auto alkaakin valua päälleni ja tilanteen muistuttaessa vahvasti kahden vuoden takaista onnettomuutta pikkupaniikissa huudan täysillä apua. Sitä onneksi tuleekin - rakas ystäväni ja naapuri tulevat katsomaan. Alan rahoittumaan. Muiden läsnäolo tuo turvan tunnetta. Keksin pikaisesti ratkaisuja kuten esimerkiksi laittaa tunkkien ja hiekkamaan väliin tukevaa lautaa. Homma tulee kuntoon ja pikaisen suihkun, eväiden nappaamisen ja pukemisen jälkeen olen vain 10min aikataulua myöhässä!
Silti tekee tiukkaa, koska Aleksin tulee ehtiä paikalle hyvissä ajoin - vasta jälkeenpäin tiesin että hän tosiaan on avauspuhuja - ehkä hyvä niin. Kimppakyytiläiset ovat loistavasti paikallaan poimittavaksi, mutta yksi heistä oli missannut bussin ja hänen lisäodottaminen olisi tehnyt aikataulun liian jännitteiseksi seminaarivalmistautumisen kannalta. Hänen "hylkääminen" oli minulle vaikea ja kipeä päätös, mutta niin oli paras tehdä siinä tilanteessa ja hän pääsikin junalla perästä. Huh - lopulta olemme Tampereen motarilla pyyhältämässä ja gepsi näyttää että ehdimme just sopivasti perille. Voimme rentoutua ja matka kohti unelmia saa alkaa.
Mitä tästä kaikesta opin?
Itselle tärkeiden asioiden arvostaminen – tästä Aleksi näytti esimerkkiä ––> ilmaise aidosti itseäsi
Myötätuntu itseä kohtaan ––> ymmärrä tiukassa paikassa tekeväsi parhaasi niin vältät haitallisen itseruoskinnan
Kuinka tunnekehoon jumiin jääneet pelot vetävät puoleensa uudestaan samanlaisia tilanteita ––> kohtaa, koe ja käsittele elämän tilanteet aidosti hyväksyen ja hoida/pura vanhat tunnetukokset oikeasti tuloksellisesti tehokkaalla menetelmällä esim. energiahoidolla tai TRE:llä
Avun tarpeen ilmaiseminen on tärkeää ––> nöyrry pyytämään pientäkin sinulle tärkeää apua vaikka se tuntuisikin naurettavalta
Ja mitä sitten itse seminaarissa tapahtuikaan? !!! :)
tiistai 17. marraskuuta 2015
Oma Matkatoimisto
Mahtavaa - oon ihan KIKSEISSÄ
Hymiö smile
Tätä olin unelmoinut ja Pam - elämä tiputti tilaisuuden eteeni - joten sanoin kyllä ja hyppäsin iloiseen virtaukseen mukaan.
Mulla on nyt siis OMA MATKATOIMISTO.
Lisätietoa muistakin eduista saat yv tai soita 0505719687
Tilaus sivut aukeaa asiakkaille 1.12
tiistai 10. marraskuuta 2015
Kivuttomia Hetkiä - Paluu Kokonaisvaltaiseen Toimintakykyyn
Ajan autolla. Kaupungin värit, valonsäteet, liike ympärillä ja vastaantulevat ihmiset - kaikki mitä havaitsen näyttää erikoisen kirkkaalta ja selkeältä - suorastaan upealta. Havahdun ja huomaan jotain merkittävästi muuttuneen. Onnenväristykset ja ilon liikahtelut aaltoilevat kehossa. Kyyneleitäkin onnesta jokunen pulpahtaa. Astun ulos autosta ja hypin ilosta - olo on todella kevyt kuin höyhenellä. Tämä on ensimmäisiä kivuttomia päiviä puoleen vuoteen! Tuntuu superonnelliselta aistia ympäristöä kirkkaasti ja olla läsnä ilman kipuja.
Kivut olivat värittäneet elämääni helmikuisen tapaturman jäljiltä päivittäin. Pitkällisen etsinnän jälkeen sain viimein apua, joka tuntuu vievän oikeaan suuntaan. Aloitin Bemer terapian ja huomasin vaikutuksia hyvin pian. Vau! Kiitos tästä siunauksesta. Tuntuu pitkästä aikaa täysin hyvältä olla kehossa. Tunnen myös varpaani kunnolla pitkästä aikaa.
Yhteys kehooni on todella palautunut - se näkyy ja tuntuu kaikessa. Työt, ihmissuhteet, liiketoiminta, liikunta, mielenterveys ja elämänilo värähtelevät ihanilla muutosaalloilla. Apu Bemeristä on ollut valtavan suuri. Se on korostunut merkittävästi stressimyllerryksissä, joita viiden eri työprojektin pyörittäminen on aktivoinut. Vältyin nyt flunssaltakin - toisin kuin vuosi sitten syksyissä vastustuskykyä koettelevissa keleissä.
Uskalsin palata myös kilpakentille suunnistuksen parissa, kun tiesin että kisan tuomista kivuista pääsemiseksi on varma keino kotona odottamassa. Tämä jos mikä oli minulle tärkeä asia! Olen myös toiveikas sen suhteen, ettei leikkauspöydälle tarvitse mennä. Lisätieto siitä selviää tammikuussa.
Suunnistusleirille valmennushommiin mennessäni otin tietenkin Bemerin kaveriksi mukaan ja kas - lapset ihmettelivät mikäs vekotin tuo on? Pääsivätkin testaamaan ja ihan kaksi kerrallaan vierekkäinkin sovussa sopivat. Herkimmät huomasivat vaikutuksesta uudenlaisia tuntemuksia kropassaan.
Nukkumaan meno ja herääminen maistuvat herkullisemmilta kuin vuosiin. Otan Bemer latausta aina viimeiseksi ennen nukahtamista sekä ensimmäiseksi aamulla. Illalla kroppa saa hemmottelevaa ja rauhoittavaa vaikutusta hermostolle, mikä valmistaa hienosti lepoon. Aamulla puolestaan tuntuu unimatkojen jälkeen kivalta palata kehoon energioiden virratessa luonnollisen liukkaasti.
Kivuttomin ja onnellisin terveisin
lauantai 24. lokakuuta 2015
OHO - tämä tulee TaRpEeSeEn
KENELLE MINDFULNESS TYÖPÄIVÄ -VERKKOKURSSI ON TARKOITETTU?
Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka koet stressiä, kiirettä, riittämättömyyden tunnetta, jaksamattomuutta, työmotivaation puutetta tai hankaluuksia vuorovaikutustilanteissa. Kurssi hyödyttää myös sinua, jonka hyvinvointi on riittävällä tasolla ja etsit keinoja ylläpitää terveyttäsi niin kehon kuin mielen näkökulmasta.
Täältä löytyy kurssi tosi edulliseen hintaan:http://aleksilitovaara.com/alasivut/mindfulness-tyopaiva-verkkokurssi.html
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
Osa 4 : Joogasta iloa päivään!!
Loistava combo = jooga + supermaukas ateria
Tälläisen kokemuksen löysin Silvopleen alakerran taikaluolasta Veikko Tarvaisen ohjaamasta lempeästä joogasta. Hänen ohjaustyylinsä sopii hienosti kaikenlaisille tavallisille ihmisille. Koin olevani riittävä ja Veikon luomassa ilmapiirissä oli poikkeuksellisen turvallisen oloista tehdä harjoitusta omaa tahtia ja omalla tasolla kehoa tunnustellen. Just niin kun itsestä hyvältä tuntuu. Veikko on mukavasti maanläheinen sekä hän ottaa hienosti ohjattavien tason ja tilanteen huomioon.
Teimme leppoisasti helppoja hengitysharjoitteita ja rauhallisesti virtaavia liikkuvuussarjoja seisten sekä makuulla. Yllättyin, kuinka hienosti seistessäkin voi rentoutua!
Juttelin joogatuokion jälkeen myös erään toisen mukana olleen henkilön kanssa. Fiilikset kokemuksistamme olivat samansuuntaiset. Ruokailuun siirtyessämme hän kommentoi alakerran joogahuoneen olevan viihtyisän neutraali paikka, jossa on miellyttävä olla. Lisäksi hän kuvaili tuntemuksiaan treenin pohjalta hyväksi. Tätä kun saataisiin enemmän niin ihmiset voisivat paremmin. Kiropraktikon ammattitausta antaa näille sanoille oman lisäarvonsa. Rauhoituttuaan hän myös huomasi tehneensä töitä vähän liikaa viime päivinä. Hänen mukaansa Veikon ohjauksessa keskityttiin olemiseen ja mentiin tyvestä latvaan. Eli aloitettiin alkeista, jolloin aloittelijakin pysyy kärryillä.
Todellisen rauhoittumisen ja läsnäoloon laskeutumisen jälkeen keho on vastaanottavainen ja valmis täyttymään puhtaasti värähtelevällä energialla, jota huippulaadukas kasvisravinto luovuttaa. Autonomisen hermoston parasympaattisen puolen aktiivisuus mahdollistaa tehokkaan ruuansulatuksen. Solut hyppivät siis riemusta saadessaan latautua niin henkisesti kuin fyysisestikin ja mielikin kiittää kun joogan kirkastamassa tajunnan tilassa läsnäolosta herkistynein aistein makumaailmassakin avautuu uusia viehättäviä vivahteita koettavaksi.
Aivan mahtavaa kun tälläinen soluja kutitteleva herkullinen mahdollisuus on tarjolla keskellä työpäivää – keskellä kaupungin vilskettä.
Tässä mahtava combo lahjaksi itselle tai ystävälle syksyiseksi energialataukseksi. Jooga + ruokailu Suomen parhaassa ravintolassa sopii loistavasti vapaapäivään, paussiksi hektisen työpäivän keskelle tai sellaisen päätteeksi.
Seesteisin terveysterveisin
Aapo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)