Kuinka et eläisi jos tämä olisi viimeinen päiväsi?
Millä ajatuksilla ja tunteilla haluaisit aloittaa ja värittää päiväsi ja tekemisesi?
Itse hengittäisin tätä hetkeä kokien sen täysin hyväksyen ja vastustelematta juuri sellaisena kun se on. Kaikkine tunteineen ja kaikkine ulkoisine tapahtumineen. Täysillä eläen ja kokien. Tekisin valinnat syvästi sydämen rakkaudellisten ja luovien intohimojen mukaisesti. Se on minulle ja kaikille muillekin kaikkein parhaaksi. Eläisin rohkeasti.
En murehtisi taloushaasteista. En murehtisi tulekoohan tämä kipeytynyt varvas koskaan terveeksi. En kuluttaisi energiaani turhaan tulosten miettimiseen. En pelkäisi tulenko valituksi unelmieni kilpailuun. En miettisi juoksuharjoituksessa tuleekohan sitä enkkaa tällä kertaa vai ei. Vaan juoksisin niin perkeleesti iloiten hiki virraten, happi kiertäen ja lihakset elävästi tuntien.
Tätä oivaltamaan minut on herättänyt useat kolhut ja sitä kautta murentuneet urheilutavoitteeni maustettuna mm. Isa Merikallion ajatuksilla, joita hän jakaa teoksessaan "Suorituselämästä Merkityselämään". Kolhuista esimerkkinä viime syksynä urheilukauteni äkisti ennen aikojaan päättänyt käden murtuma sekä viime kuussa treenisuunnitelmat sotkenut varvaskolaus. Olen hakannut elämässä päätäni seinään riittävästi ja oivalsin pysähdyttyäni, että ei tässä oo mitään järkeä, että viikkoja, kuukausia tai vuosia rakennettu tavoite voi murentua yhdessä sekunnissa. Siis ei mitään järkeä elää vain päämäärän tai tavoitteen vuoksi.
Jokainen voi päästä yksilöllisesti kiinni tähän kokemukseen minkä tahansa "vastoinkäymisen" kautta. Se onkin se hienous tässä! Ei todellakaan tarvitse odottaa sydänkohtausta, autokolaria, konkurssia yms. kriisiä tätä oivaltaakseen. Siihen on avaimet jo Nyt kun pysähtyy sisäisesti tutkiskelemaan, mikä oikeasti on elämässä arvokasta. Esimerkkikolhuissani kyseessä oli tavallaan pienimuotoinen "kuolema". Jokin osa kuoli minusta, kun en päässyt suunnittelemiini kisoihin tai juoksuihin varsinkin, kun ne ovat suurta intohimoani. Niiden avulla voikin siis päästä kosketuksiin kuoleman kanssa - ja mikä parasta - silloin kuoleman vastakohta eli Elämä korostuukin voimakkaasti.
Läsnäolo ja kiitollisuus ovat juuri sitä voimaa ja energiaa, mikä parhaiten mahdollistaa yksilöllisen todellisen vaikutuspotentiaalimme. Ei menneisyydessä eläminen eikä tulevaisuuteen haikailu. Läsnäolevan tietoisuuden voima on niin valtava, että se todella "polttaa" esimerkiksi rahaan tai tuloksiin liittyvät pelot valaisevassa liekissään.
Suunta ja päämäärä ovat toki todella tärkeitä elämässä. Muuten on pahasti tuuliajolla ja laiva saattaa haaksirikkoutua ties mihin karikkoon koska tahansa. Tai vielä pahempaa. Joku toinen ohjaa elämäsi venettä, jolloin ainutlaatuinen kukoistuksesi jää sekä sinulta että minulta kokematta. Tavoitteeseen takertuminen kuitenkin jarruttaa energian virtaa pahasti ja estää elämän täyttä kokemista. Ja mikä onkaan hauskaa - oikein asetettu selkeä ja kirkas päämäärä itse asiassa vapauttaakin juuri merkittävästi elämään tätä hetkeä. Tämän oivaltamiseen voi mennä elämässä vaikka 28-vuotta, kuten minulla meni. Parasta muistaa se lopun matkaa.
Kuinka siis eläisit elämääsi tämän viestin sanoman sisäistettyäsi? Tietäen elämänasenteesi vaikuttavan merkittävästi huomiseen päivääsi ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan - elitpä niitä sitten terveenä nykyisessä kehossasi, "vajavaisena" kuten itse koen olevani vammautuneena tai jatkaessasi matkaa täysin tuolla puolen? Miten eläisit nyt jos tietäisit luovasi juuri nyt koko loppuelämääsi?
